Aikuisen äkillinen vatsakipu -hoitopolku

Äkillisellä vatsakivulla, jota kutsutaan myös nimellä "akuutti vatsa", tarkoitetaan nopeasti muutaman tunnin aikana alkanutta vatsakipua, jollaista henkilö ei aikaisemmin ole kokenut. Kipu yleensä voimistuu hiljalleen. Siihen voi liittyä kuumetta, oksennuksia tai ripulia.

Vatsakipu voi olla myös oire virustaudin yhteydessä, jolloin se menee ohitse taudin parantuessa. Toiminnalliset vatsavaivat voivat myös aiheuttaa kipujaksoja, joita voi seurata kotona turvallisesti. Joskus pitkäaikainen vatsavaiva pahentuu äkillisesti, jolloin lääkärin arvio on myös paikallaan. Toisinaan myös sydänperäiset vaivat voivat kohdentua vatsalle. Myös virtsatietulehdus voi oireilla vatsakipuna.

Tietoja ja ohjeita muutamista vatsakipujen syistä löydät Terveyskylän ja Terveyskirjaston linkkien takaa. Näiden lisäksi on vatsakipu voi olla ohimenevää ja esimerkiksi virusinfektioon liittyvää oireilua.

Lähes kaikilla naisilla on joskus alavatsakipuja. Useimmiten kivun syynä on joko gynekologinen tai suolistoperäinen syy. Suuri osa kivuista on kuitenkin vaarattomia ja ohimeneviä, mutta saattavat silti vaatia selvittelyä lääkärin vastaanotolla.

Gynekologiseen syyhyn vatsakivun taustalla voivat viitata mm. kivun liittyminen kuukautiskiertoon, poikkeava vuoto emättimestä tai kivun äkillinen alku.

Kuukautiskivut ovat yleisiä naisilla, ne esiintyvät kuukautisten aikana ja muutama päivä ennen kuukautisten alkua. Niitä hoidetaan tavallisilla tulehduskipulääkkeillä esim. ibuprofeiini, hormonivalmisteilla (ehkäisypillereillä, keltarauhashormonilla) tai hormonikierukalla.

  • Kohtu- ja emätintulehduksia aiheuttavat useimmiten emättimessä normaalistikin esiintyvät bakteerit. Joskus kyseessä voi olla sukupuolitauti esim. klamydia tai tippuri. Tulehdus voi levitä emättimestä kohtuun ja sieltä edelleen lantion alueelle munajohtimiin ja munasarjoihin. Etenkin yli-ikäinen kuparikierukka lisää tulehdusriskiä.
  • Oireena tulehduksesta voi olla poikkeava valkovuoto, verinen vuoto, alavatsa- tai alaselkäkipu, kuume, vatsan turvotus, virtsaamisoireet ja väsymys.
  • Tulehdus todetaan gynekologisella tutkimuksella, laboratoriokokeilla ja ultraäänitutkimuksella. Joskus voidaan tehdä myös tietokonekuvaus.
  • Tulehdus hoidetaan useimmiten suun kautta annettavilla antibiooteilla. Vakavissa tulehduksissa saatetaan tarvita sairaalahoitoa ja suonensisäistä antibioottihoitoa. Leikkaushoitoa tarvitaan harvoin. Lievissä tulehduksissa kohdussa olevaa kierukkaa ei tarvitse poistaa.

  • Alkuraskauden keskenmeno on valitettavan yleistä – noin 10-15 % todetuista raskauksista keskeytyy. Useimmiten keskenmenolle ei löydetä syytä, suurin osa keskenmenoista tapahtuu ennen 12. raskausviikkoa. Keskenmenon oire on yleensä verinen vuoto ja tähän saattaa liittyä vatsakipua.

  • Keskenmeno todetaan yleensä emättimen kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella.

  • Mikäli keskenmeno on tapahtunut kokonaan, ei erityistä hoitoa tarvita. Mikäli keskenmeno on epätäydellinen, niin kohtu voidaan joskus tyhjentää poliklinikalla mekaanisesti paikallispuudutuksen ja kipulääkityksen avulla. Yleensä keskenmenoa tehostetaan lääkityksellä ja keskenmeno tapahtuu loppuun kotona. Leikkaussalissa tehtävää kohdun tyhjennystä tarvitaan harvoin.

  • Yhden keskenmenon jälkeen seuraavan raskauden keskenmenon riski ei ole suurentunut.

  • Kohdunulkoinen raskaus tarkoittaa tilannetta, jossa raskaus sijaitsee jossain muualla kuin kohtuontelossa. Niitä on noin 1 % raskauksista ja useimmiten raskaus sijaitsee munajohtimessa.

  • Kohdunulkoisen raskauden riskiä lisäävät sairastettu klamydiainfektio tai muu sisäsynnytintulehdus, tupakointi sekä lantion alueen leikkaukset.

  • Oireena on yleensä alavatsakipu, verinen vuoto voi olla vaihtelevaa tai sitä ei ole. Tavanomaisia raskausoireita kuten pahoinvointia ja rintojen arkuutta voi edelleen esiintyä.

  • Kohdunulkoista raskautta epäillessä lääkärissä tutkitaan verestä raskaushormonin (hCG) lukuarvo ja tehdään gynekologinen tutkimus ja ultraäänitutkimus emättimen kautta. Aivan alkuraskaudessa voi jäädä epäselväksi onko kyseessä kohdun ulkoinen vai normaali raskaus. Tällöin tilannetta jäädään seuraamaan.

  • Hoitona voi olla seuranta, mikäli oireet ovat lievät ja raskaushormoniarvo on matala. Lääkehoitoa käytetään, kun raskaushormoniarvo on suhteellisen matala (alle 5000 IU/l), lääke (metotreksaatti) annetaan kertapistoksena lihakseen ja sen jälkeen seurataan raskaushormonin laskua viikoittain laboratoriokokeella. Leikkaushoitoon joudutaan, mikäli kivut ovat kovat, vatsaontelossa on runsaasti verenvuotoa tai raskaushormonin lukuarvo on suuri. Leikkaushoito on yleensä aina tähystysleikkaus, jossa joko poistetaan raskausmateriaali munajohtimen sisältä tai poistetaan vioittunut munanjohdin.

  • Kohdunulkoisen raskauden riski seuraavassa raskaudessa on noin 10 %.

  • Gynekologisen toimenpiteen yhteydessä pitäisi aina saada vähintäänkin suulliset ohjeet toimenpiteestä toipumiseen ja siihen mahdollisesti liittyviin ongelmiin. Lähes kaikkiin toimenpiteisiin on oma kirjallinen ohjeensa.

  • Mikäli toimenpiteen jälkeen tulee poikkeavia oireita, niin on hyvä olla yhteydessä toimenpideyksikköön tai naistentautien päivystykseen, mistä annetaan jatko-ohjeet. Poikkeavia oireita ovat esim.:

    • kova kipu, joka ei lyhyen seurannan aikana helpota

    • kuume yli 38 astetta

    • poikkeava verinen vuoto

    • haavan aukeaminen

    • virtsaamis- tai ulostamiskipu

  • Munasarjakasvaimista 85 prosenttia on hyvänlaatuisia. Hedelmällisessä iässä munasarjaan kehittyy helposti myös toiminnallisia nesterakkuloita, jotka usein häviävät itsestään.

  • Oireena voi esiintyä painontunnetta, vatsakipua, turvotusta ja joskus myös vuotohäiriö. Munasarjamuutoksen kiertyminen tai puhkeaminen voi aiheuttaa voimakkaan äkillisen vatsakivun.

  • Pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuus lisääntyy iän mukana. Munasarjasyöpä on kuitenkin harvinainen tauti. Sen ilmaantuvuus on yleisintä 60-70 -vuotiaana.

  • Munasarjakystat todetaan yleensä ultraäänitutkimuksella. Joskus voidaan tehdä myös tietokone- tai magneettikuvaus. Munasarjamuutoksen luonteen selvittämiseksi otetaan usein verikokeita.

  • Vähäoireiset kystat eivät välttämättä tarvitse mitään hoitoa ja niitä usein seurataan poliklinikalla. Leikkaushoitoa harkitaan, kun kysta aiheuttaa oireita tai on syytä epäillä todellista munasarjakasvainta.

  • Leikkauksessa kasvain poistetaan yleensä tähystysleikkauksella, jossa vatsaontelon tähystin ja instrumentit viedään vatsaonteloon pienistä pistoaukoista. Kookkaat munasarjakasvaimet poistetaan avoleikkauksella alavatsalle tehtävästä haavasta.

  • Nuoren naisen hyvänlaatuiset kasvaimet leikataan mahdollisimman säästävästi eli pyritään pelkän kasvaimen poistoon. Ellei se ole mahdollista, joudutaan poistamaan munasarja ja munajohdin. Terve munasarja säästetään aina, jolloin hormonaalinen toiminta säilyy muuttumattomana ja raskausmahdollisuus säilyy.

  • Tähystysleikkauksen jälkeen pääsee yleensä kotiin viimeistään seuraavana päivänä.

  • Endometrioosilla tarkoitetaan tilannetta, jossa kohdun sisälimakalvon kaltaista kudosta on kohdun ulkopuolella, useimmiten lantion alueella, mutta sitä voi esiintyä myös muualla vatsaontelossa ja sen ulkopuolellakin esim. keuhkoissa. Useimmiten endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua. Tyypillisiä oireita ovat alavatsa- ja alaselkäkipu, virtsaamis- ja ulostamiskipu, yhdyntäkipu, vuotohäiriöt ja lapsettomuus. Endometrioosi on hormoniriippuvainen ja oireet pahenevat usein kuukautisten aikana.

  • Endometrioosi voidaan todeta gynekologisen tutkimuksen ja oireiden perusteella. Ultraäänitutkimuksella voidaan nähdä esim. munasarjan endometrioosi. Lisätutkimuksina voidaan tehdä tietokone- tai magneettikuvaus. Joskus taudin toteamiseksi tai hoitamiseksi tehdään vatsaontelon tähystysleikkaus.

  • Endometrioosia hoidetaan kipu- ja hormonilääkkeillä (ehkäisypillerit, keltarauhashormoni, hormonikierukka). Lääkityksen varhainen aloittaminen on tärkeää eikä aina tarvita varmaa diagnoosia hoidon aloittamiseksi – tyypillinen oirekuva riittää.

  • Adenomyoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa kohdun sisälimakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohtulihaksen sisälle. Adenomyoosia esiintyy noin 10 % naisista ja se on tavallisinta 40 ikävuoden jälkeen. Endometrioosipotilaista 40 %:lla on myös adenomyoosi. Adenomyoosi ei ole pahanlaatuinen. Synnyttäneisyys lisää sen riskiä. Tyypillisiä oireita ovat alavatsakivut, vuotohäiriöt sekä painontunne alavatsalla. Virtsaamis- ja yhdyntäkipua voi myös esiintyä.

  • Adenomyoosin diagnoosi ei ole aina helppo. Tyypillinen oirekuva sekä ultraäänitutkimuksessa näkyvät kohtumuutokset voivat viitata adenomyoosiin.

  • Hoitona adenomyoosiin käytetään tulehduskipulääkkeitä, hormonikierukkaa ja ehkäisypillereitä. Vaikeahoitoisissa ja -oireisissa tilanteissa voidaan joutua kohdunpoistoleikkaukseen.

  • Immenkalvo on kudos, joka reunustaa emättimen ulkosuuta. Immenkalvossa on yleensä aukko, josta kuukautisvuoto pääsee ulos. Jos immenkalvossa ei ole aukkoa, kuukautisvuoto ei pääse ulos, vaan kerääntyy emättimeen ja kulkeutuu joskus myös kohdun kautta vatsaonteloon asti. Tilanne on harvinainen, sitä esiintyy noin 1:1000 tytöistä.

  • Oireina on jaksottainen kuukautismainen kipu, mutta vuotoa ei tule. Joskus kipu voi olla kovaakin.

  • Tutkimuksissa todetaan umpinainen immenkalvo ja verta emättimessä ja joskus myös kohdussa ja vatsaontelossa.

  • Hoitona on immenkalvon aukaisu pienellä leikkauksella.

  • Gynekologisia syöpiä ovat ulkosynnytin-, emätin-, kohdunkaula-, kohtu-, munajohdin- ja munasarjasyöpä. Niistä tavallisimmin vatsaoireita aiheuttaa munajohdin- ja munasarjasyöpä. Oireet voivat aiheutua itse kasvaimesta, mutta yleisimmin taudin leviämisestä vatsaontelon alueelle. Oireina esiintyy useimmiten kipua, vatsan turvotusta, täyttymisen tunnetta, pahoinvointia, vuotohäiriötä ja laihtumista. Oireet ovat harvoin äkillisiä.

  • Gynekologinen syöpä diagnosoidaan gynekologisella tutkimuksella, laboratoriokokeilla, kuvantamisella (ultraäänitutkimus, tietokone- ja magneettikuvaus) ja koepaloilla.

  • Hoito määräytyy aina tapauskohtaisesti. Hoitomuotoina on leikkaus, sädehoito, solusalpaajat, hormonilääkkeet sekä uudemmat ns. täsmälääkkeet.

Alla yleisimpiä virtsaelinperäisiä vatsakivun aiheuttajia.

Linkit

Virtsatiekiviä voi olla munuaisaltaassa, virtsanjohtimissa tai rakossa. Tukkiva kivi yleensä virtsanjohtimessa aiheuttaa äkillisesti alkavan kovan kivun jommallakummalla puolen alaselkää tai alavatsaa. Kipu säteilee usein nivustaipeisiin ja voi olla erittäin voimakas saaden potilaan kieriskelemään tuskasta. Samalla voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Virtsaan voi myös ilmaantua verta.

Virtsatiekiven oireet ajavat yleensä niistä kärsivän hakemaan välittömästi hoitoa, mikä onkin tarpeen. Kivut ovat tehokkaasti hoidettavissa lääkkeillä ja samalla tehdään perustutkimuksia munuaisten toiminnan ja mahdollisen toimenpiteen kiireellisyyttä ajatellen. Virtsatiekiveä epäiltäessä ensisijainen tutkimus on virtsaelinten tietokonekuvaus kiven tai kivien koon, sijainnin ja munuaisaltaan laajentuman eli hydronefroosin selvittämiseksi.

Pienet kivet (alle 5 mm:n kokoiset) voivat yleensä poistua itsestään, suurempien hoidoksi käytetään kehonulkoista kiven murskausta tai tähystyksellistä hoitoa.

Kiven poistoon voi olla aihetta kiireellisesti, mikäli kivi aiheuttaa tulehduksen tai virtsateiden tukoksen. Vaihtoehtoisesti voidaan polikliinisesti asettaa virtsanjohdinstentti eli ohut putki munuaisaltaasta rakkotasolle hoitamaan virtausesteen.

Hakeudu kiireellisesti arvion lähimpään hoitopaikkaan, mikäli epäilet virtsatiekiveä eikä kipu helpota itsestään tai kipulääkkeen avulla.

  • Äkillisen kiveskivun syy on kiertymä, kunnes toisin on osoitettu. Muita syitä kiveskipuun voi olla esimerkiksi lisäkives- tai kivestulehdus.

  • Tyypillinen potilas on lapsi tai nuori, mutta kives voi kiertyä myös aikuisiällä.

  • Kiveksen kiertymä alkaa äkillisenä kipuna, joka voi tuntua ensin alavatsalla ja siirtyy vasta myöhemmin kivespussiin sekä toispuolisena kivespussin turvotuksena. Lisäksi kipuun voi liittyä pahoinvointia ja oksentelua.

  • Hoitona on päivystysleikkaus, jossa kiertymä oikaistaan ja molemmat kivekset kiinnitetään uudelleen kiertymän estämiseksi.

  • Hakeudu välittömästi päivystyksellisesti arvioon oireiden alettua.

  • Äkillinen, oireinen virtsaumpi tulee hoitaa välittömästi ensimmäisessä hoitopaikassa.

  • Oireina voi olla alavatsalla tuntuva kipu ja turvotus, virtsaamisvaikeus, tiheävirtsaisuus tai jopa virtsankarkailu rakon ollessa äärimmilleen täynnä.

  • Virtsaummelle altistavia tekijöitä ovat mm. eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, leikkauksen jälkitila, virtsaputken kurouma (striktuura), hermostolliset syyt (esim. selkäydinvamma, välilevyn pullistuma, MS-tauti), toiminnalliset syyt kuten kipu, jännittäminen ja kylmettyminen, alkoholi sekä erilaiset lääkeaineet kuten vahvat kipulääkkeet.

  • Myös virtsarakossa olevat hyytymät esimerkiksi urologisen toimenpiteen jälkeen voivat aiheuttaa virtsaummen.

  • Akuutti virtsaumpi tulisi laukaista välittömästi katetroimalla joko kerta- tai kestokatetrilla.

  • Hakeudu välittömästi lähimpään hoitopaikkaan (terveyskeskus, päivystys) mikäli epäilet akuuttia virtsaumpea.

  • Urologisen toimenpiteen yhteydessä potilaalle annetaan suulliset/kirjalliset ohjeet toimenpiteestä toipumiseen ja siihen mahdollisesti liittyviin ongelmiin. Lähes kaikkiin toimenpiteisiin on oma kirjallinen ohjeensa.

  • Mikäli toimenpiteen jälkeen tulee poikkeavia oireita, niin on hyvä olla yhteydessä toimenpideyksikköön tai lähimpään päivystysyksikköön, mistä annetaan jatko-ohjeet. Poikkeavia oireita ovat esim.:

    • kova kipu, joka ei lyhyen seurannan aikana helpota

    • Virtsankulun ongelmat kuten virtsaumpi

    • kuume yli 38 astetta

    • Pahentuva verivirtsaisuus

    • haavan aukeaminen

Kaikki vatsakivut eivät välttämättä vaadi käyntiä päivystyksessä. Mikäli Sinulla on voimakas vatsakipu, joka ei kotiseurannalla ohitu, voit olla yhteydessä terveyspalvelujen neuvontaan tai kiireellisessä tilanteessa soittaa yleiseen hätänumeroon 112. Pirkanmaalla aloitti tammikuussa 2021 toimintansa päivystysavun ympärivuorokautinen palvelunumero 116117. Päivystysapu auttaa tilanteissa, jotka ovat kiireellisiä mutta eivät varsinaisia hätätilanteita.

Olenko päivystyspotilas?

Etsi lähin päivystyspisteesi.

Gynekologiset potilaat

Gynekologinen vatsakipupotilas tutkitaan pääsääntöisesti ensivaiheessa avoterveydenhuollossa. Taysin Naistentautien päivystys toimii läheteperiaatteella eli hoidontarve on jo arvioitu terveyskeskuksessa, yksityislääkärillä tai Acutassa. Hätätapauksissa voi olla yhteydessä suoraan Naistentauti- ja raskauspäivystykseen(03 311 65942).

  • Ilman lähetettä päivystykseen voivat tulla Taysin hoidossa olevat gynekologiset syöpäpotilaat sekä leikkauksessa olleet potilaat.

  • Naistentauti- ja raskauspäivystyksen sijainti ja kulkuohje

    • Tays Keskussairaala D-rakennus, 3. kerros, Elämänaukio 2 33520 Tampere

    • Omalla autolla tullessa aja pysäköintihalliin, Kuntokatu 2. Hallista on hissiyhteys D-rakennukseen tai liukukäytävää pitkin sairaalan pääaulaan ja siitä D-rakennukseen. Julkisilla kulkuneuvoilla tultaessa kulku on sairaalan pääovesta pääaulaan.

Tays Päivystys Acutassa toimii erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon päivystys. Osoite: Ensitie 8, Tampere

Mitä mukaan

  • Kela-kortti tai viivakoodillinen henkilökortti
  • ajantasainen luettelo käytössäsi olevasta lääkityksestä
  • asiakasmaksukortti maksukaton seuraamiseen

Acutassa sinut vastaanottaa ensimmäisenä hoidontarpeen arviointiin perehtynyt triagehoitaja, joka tekee arvion hoitosi kiireellisyydestä. Sinut ohjataan sopivaan hoitopaikkaan.

Acutassa työskentelee eri erikoisalojen lääkäreitä, mm. sisätautilääkäreitä, kirurgeja, akuuttilääkäreitä, yleislääkäreitä ja radiologeja. Lisäksi Taysissa on ympärivuorokautinen lastentautien sekä naistentautien ja synnytyspäivystys. Vastaanottavan hoitajan arvion mukaan sinut ohjataan parhaimmin soveltuvan lääkärin arvioitavaksi. Tarvittaessa sinua tutkii useamman erikoisalan lääkäri.

Lääkärin arvion mukaan määrätään verikokeita ja kuvantamistutkimuksia, kuten röntgenkuvauksia tai ultraääni- ja viipalekuvaustutkimuksia (tietokonetomografia eli TT). Aina ei tarvita kuvantamistutkimuksia.

Sekä lääkärin arvio että kuvantamistutkimukset tehdään lääketieteellisen kiireellisyyden järjestyksessä, ja ruuhkatilanteissa voi valitettavasti joutua odottamaan.

Oireitasi voidaan kuitenkin yleensä hoitaa jo odotusvaiheessa, kts. Acutassa annettava hoito.

Lääkäri määrää verikokeet lähetteen ja tulotilanteen perusteella. Tutkimustulokset analysoidaan laboratoriossa. Tulokset eivät ole välittömästi näytteen oton jälkeen valmiina. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta laboratoriotutkimukset valmistuvat käyntisi aikana.

Aina ei tarvita kuvantamistutkimuksia. Esimerkiksi tavalliset oksennus- ja ripulitaudit sekä toiminnalliset vatsavaivat eivät erotu kuvantamisessa, joten tällöin kuvantamista ei tarvita. Jos ensiavun lääkäri pitää päivystyksellistä kuvantamistutkimusta tarpeellisena, hän tekee sinusta päivystyslähetteen. Tavallisimpia vatsakipuisen potilaan päivystystutkimuksia ovat ultraääni- ja tietokonetomografiatutkimukset (ns. viipalekuva eli TT-tutkimus). Joskus poikkeustapauksissa, kuten raskaana olevilla potilailla, päivystyksellinen magneettitutkimus (MRI) voi olla tarpeellinen. Tarvittaessa otetaan myös keuhkojen röntgenkuva.

Kuvaukseen pääsemisen nopeus vaihtelee paljon. Kuvantamistutkimuksiin voi olla jonoa, joten niitä voi joutua odottamaan. Joskus kuvaus suunnitellaan suoraan esim. seuraavaan aamuun. Kiireellisimpinä pidetyt potilaat pääsevät kuvaukseen nopeammin, joten tästä johtuen myöhemmin tullut potilas saattaa päästä aikaisemmin kuvaukseen. Osalta potilaista täytyy ensin ottaa verikokeita ja odottaa esim. munuaisarvon (krea) valmistumista ennen kuin kuvaus voidaan tehdä.

Joskus kuvantamislöydös jää epävarmaksi, tai syytä ei löydetä. Tällöin saatetaan pyytää heti toinen tutkimus päivystyksenä tai suunnitella kontrollitutkimus myöhemmin. Kontrolliultraäänitutkimuksia voidaan tehdä myös terveyskeskuksissa tai aluesairaaloissa. Tietokonetomografiatutkimuksia ajanvarauksella tehdään Taysin lisäksi mm. Tays Hatanpään ja Tays Valkeakosken sairaaloissa sekä keskussairaaloissa. Magneettitutkimukset tehdään yleensä virka-aikaan tai ajanvarauksella ja myös niitä tehdään useissa eri sairaaloissa.

Päivitetty 22.11.2023