Raskaudenaikaiset infektiot

Parvovirusinfektio

ICD 10 DG nro O98.5/B 08.3

Yleistä

• Aiheuttaa usein pieniä epidemioita ja on yleinen lapsilla ja nuorilla aikuisilla.
• Raskauden aikana voi infektoida sikiön luuytimen ja pysäyttää erytropoieesin tilapäisesti, jolloin seurauksena on sikiön anemia.
• Aikuisen parvoinfektio on usein oireeton, joten sairastumisen ajankohtaa ei pysty määrittämään.
• Parvorokon itämisaika on 6-20 vrk, joten tartuttavuus on ohi ihottuman puhjetessa
• Suomessa 50-60 % aikuisväestöstä seropositiivisia.

Oireet

• Puolet sairastuneista (myös lapsista) oireettomia
• Poskien punoitusta
• Ihottumaa raajoissa ja vartalolla
• Niveloireita

Sikiön infektioriski

• Infektio siirtyy veriteitse sikiöön noin 30 %:ssa.
• Merkitys riippuu raskauden vaiheesta.

Sikiön ja vastasyntyneen taudinkuva

• Alkuraskaudessa lisää keskenmenoriskiä.
• 12-24 raskausviikolla saatu tartunta aiheuttaa anemiaa ja myokardiittia, seurauksena sikiön hydrops.
• Ei näyttöä anomalioista, sikiön infektio paranee itsestään.
• Yli H 24 saadulla tartunnalla ei suurta merkitystä.

Tutkimukset

• IgG ja IgM määritys pariseerumista.
  • B19V spesifiset IgM vasta-aineet voidaan todeta seerumissa 7-10 päivää akuutti infektion jälkeen, IgM vasta-aineet ovat korkeimmillaan 10-14 päivää infektion jälkeen ja niiden tiitteri laskee 2-3 kk sisällä
  • IgG vasta-aineiden tiitteri nousee hitaasti 2 viikon sisällä infektiosta ja saavuttaa huippunsa 4 viikon kuluttua infektiosta.
  • IgM vasta-aineiden sensitiviteetti on noin 70%

Positiivinen IgG-tulos osoittaa immuniteetin. IgG:n vähintään nelinkertainen nousu tai positiivinen IgM-tulos viittaavat tuoreeseen parvovirusinfektioon. Epitooppityypitystulos on joko patologinen (<10) tai viitealueella (10 tai enemmän). Patologinen ETS ja/tai matala IgG-aviditeetti vahvistavat myös tuoreen parvorokkovirusinfektion diagnoosin. Tuloksista annetaan aina lausunto.

• Vanha immuniteetti antaa pysyvän suojan
• Jos infektio todettu
  • H 12-24, ensimmäinen UÄ tutkimus 3-4 viikon kuluttua äitiyspoliklinikalla, minkä jälkeen UÄ-tutkimus 1-2 viikon välein 12 vk ajan infektiosta. Jos todetaan merkkejä anemiasta, tutkitaan sikiön verenkuva napasuonipunktiolla.
  • Sairastuminen > H 24, kertaalleen äitiyspoliklinikkakäynti  3-4 viikon kuluttua.
    • Anemian diagnosointi keskimmäisen aivovaltimon (MCA) huippuvirtauksen  avulla.
    • Punasolujen siirto, jos napalaskimonäytteessä todetaan anemia.
• Lapsiveden parvo-PCR harkinnan mukaan.

Työterveys

Jos raskaana oleva altistuu parvovirukselle (esim. kontakti varmistettuun tapaukseen ennen ihottuman puhkeamista), tutkitaan vasta-aineet. Jos äidillä on vasta-aineita, hän voi jatkaa työssään. Äidin ollessa seronegatiivinen, työterveyslääkäri tekee riskinarvion erityistilanteissa.

Sairaalassa seronegatiivinen raskaana oleva työntekijä ei saa osallistua sellaisen parvorokkopotilaan hoitoon, jolla on todettu aplastinen kriisi (tauti on erityisen tartuttava).

Päiväkotien epidemiatilanteessa työskentelevät ovat jo altistuneet, ennen kuin parvorokko todetaan. Tästä syystä seronegatiivisen raskaana olevan sairauslomasta altistumisen välttämiseksi ei selkeästi katsota olevan hyötyä. Työterveyslääkäri voi kuitenkin harkita työsiirtoa tai muita toimenpiteitä, tai mahdollisesti myös erityisäitiysvapaata. Hyvää käsihygieniaa on syytä korostaa.

Seronegatiivisilta jatkuvasti altistuvilta (esim. epidemian aikana päiväkodissa työskenteleviltä) raskaana olevilta tutkitaan vasta-aineet 2–3 viikon välein, kunnes epidemia (1-2kk) on ohi. Jos tuore tartunta todetaan, tehdään lähete äitiyspoliklinikalle, joka järjestää seurannan sikiön sairauden ja mahdollisen anemian merkkien havaitsemiseksi.

Sytomegalovirusinfektio

ICD 10 DG nro. O98.5/B 25.8

Sytomegalovirus tarttuu eritteiden välityksellä, sukupuoliteitse ja hematogeenisesti.

Yleisyys Suomessa

• 40-80 % väestöstä seropositiivisia
• 1-4 % raskaana olevista saa tartunnan.

Taudinkuva

• usein oireeton
• kuume
• väsymys
• lihaskivut
• yskä
• pahoinvointi 
• kaulan lymfadenopatia
• harvoin hepatosplenomegalia
• ihottuma

Sikiön infektioriski

• Äidin primaari-infektio sikiölle vaarallisin: 30-40 % sikiöistä saa taudin
• Myös äidin reinfektio ja latentin infektion aktivaatio voi tartuttaa sikiön (riski 1 %).
• Sikiön diagnoosi tehtävissä määrittämällä CMV-PCR lapsivedestä.
• Tutkimus tehdään aikaisintaan 7 viikkoa todetun tartunnan jälkeen ja aikaisintaan H 21, koska virus lisääntyy munuaisissa ja erittyy lapsiveteen vasta 5-7 viikkoa tartunnasta. Hyvää tutkittua hoitoa ei kuitenkaan ole. Gansikloviiriä (10 mg/kg/pvä) on kokeiltu, mutta näyttöä sen hyödystä ei ole.
• On kokeiltu myös CMV-immunoglobuliinia, tulokset näyttävät lupaavilta, mutta toistaiseksi tehty vain yksi ainoa tutkimus, joka ei ollut randomoitu, eikä CMV-IgG ole missään hyväksytty "käypä hoitona"

Sikiön ja vastasyntyneen taudinkuva

• Useimmiten oireeton sekä äidillä että sikiöllä
• 1 % kaikista vastasyntyneistä erittää virusta virtsaan
• Osalla lieviä oireita ja 10-15 %:lla CMV-inkluusiotauti: hepatosplenomegalia, pneumoniitti, trombopenia, kuulohäiriöt, henkinen kehitysvammaisuus
• Infektio etenee kroonisena vielä syntymän jälkeen
• Vammauttaa vuosittain Suomessa noin 60 lasta

Tutkimukset

• Pariseeruminnäytteet, IgG, IgG:n aviditeetti ja IgM-määritys. Pelkkä IgG vasta-aine osoittaa vanhaa immuniteettia. IgM yhdessä matalan IgG:n aviditeetin kanssa (< 30 %) viittaa tuoreeseen infektioon (alle 3 kk). IgM ja korkea aviditeetti (> 60 %) taas viittaavat infektion reaktivaatioon.
• UÄ-tutkimus: sikiön hydrops, kasvuhidastuma, hydromikrokefalia, aivokalkkeumat (ainoastaan 30 %:lla jokin UÄ löydös)
• Ei seulontaa, ei rokotetta, ei tehokasta lääkehoitoa

Riskiryhmät

Lastenhoitajat, sairaanhoitajat, päiväkotien henkilökunta

Vesirokko

ICD 10 DG nro O98.5/B01

• Taudinaiheuttaja: Varicella zostervirus (VZV), herpesryhmän virus
• Pisaratartunta, itämisaika: 10-21 vrk – on erittäin tarttuva

Yleisyys

Aikuisista seronegatiivisia vain 3-5 %, vaikka valtaosa ei tiedä sairastaneensa.

Taudinkuva

• Kuume
• Päänsärky
• Keskivartalolta alkava kutiava rakkulainen ihottuma
• Primaari-infektio antaa pysyvän suojan
  • Vesirokkopneumoniaan liittyy mortaliteettia: vaikea kuumeinen yleissairaus, runsaasti rakkuloita, nielemiskivut. Aina sairaalahoito ja i.v. asikloviiri 10 mg/kg joka 8. tunti ja sikiön voinnin seuranta.

Sikiön infektioitumisriski

• Virus infektoi sikiön noin 25 %:ssa, mutta teratogeenisuus riippuu raskauden vaiheesta
• Alkuraskaudessa suuri keskenmenoriski, ad H 20 vammautumisriski (anomaliat ja/tai kongenitaali vesirokko syndrooma (CVS) on 2-3%
• Yli H 24: ei anomaliariskiä, mutta ennenaikaisen synnytyksen riski
• Peripartaalinen (alle 5 vrk - yli 2 vrk synnytyksestä) äidin infektio aiheuttaa 40-60 % suuruisen sikiön infektioriskin, jolloin vastasyntyneen vesirokko voi olla erittäin vaikea.

Sikiön ja vastasyntyneen vesirokko-oireyhtymä

• ihoarvet
• raaja-anomaliat
• alipainoisuus
• hydro/mikrokefalia
• silmävauriot
• älyllinen kehitysvamma

Tutkimukset ja hoito äidin vesirokkokontaktissa

Neuvolassa varicellavasta-ainemääritys pariseerumeista

• I näyte: jos vanha immuniteetti, ei jatkotoimia, sikiö on suojassa
• I näyte: ei vasta-aineita – asikloviiri 7. pnä kontaktista 800 mg x 5 p.o. (tai valasikloviiri 1000 mg x 3, tai famsikloviiri 250 x 3) 7 vrk ajan ja
• II näyte 14 vrk kuluttua – jos II näyte negatiivinen: ei jatkotoimia, jos serokonversio sikiön UÄ-tutkimus hoidon jälkeen (mahd. löydökset epäspesifejä kuten polyhydramnion, hydrokefalus, mikrokefalus, hydrops, mikro-oftalmia, raaja-anomaliat). Jos UÄ normaali, jatkoseuranta neuvolassa.
• UÄ- tutkimus serokonversion jälkeen:
  • Konversio alkuraskaudessa -> ultraääni H 20-21
  • Konversio > H 21 -> UÄ 3-4 viikon kuluttua hoidon lopusta
• VZV-PCR (VZV-Nho) voidaan määrittää lapsivedestä (5 ml riittää) (jos positiivinen, niin 30 % intrauteriinisen infektion riski), mutta tuloksella harvoin vaikutusta hoitoon
• Jos äidillä on rakkulainen infektio, potilasta EI kutsuta sairaalaan, vaan annetaan avohoidossa 1 vrk:n sisällä asikloviiri 800 mg x 5 p.o. (tai valasikloviiri 1000 mg x 3, tai famsikloviiri 250 x 3) 7 vrk ajan. Sikiön UÄ-tutkimus tehdään taudin parannuttua.

Äidin peripartaalinen infektio tai kontakti

• Vastasyntyneen hoito VZ-immunoglobuliinilla ja asikloviirilla
• Imetystä ei suositella rakkulavaiheessa
• Yhdessä lastenlääkärin kanssa ratkaistaan äidin ja lapsen sijoittaminen ja eristäminen sairaalan muista potilaista

Vyöruusu

• Äidin vasta-aineet suojaavat sikiötä
• Saa imettää, kun rakkulakosketusta vältetään

Virusinfektiot ja raskaus

Toksoplasmoosi

ICD10 DG nro O98.9/B558.9

Aiheuttaja

Toxoplasma gondii

Tartunta

• Kissojen ulosteet tai ulosteen kontaminoima vesi ja maaperä
• Infektoitunut huonosti kypsennetty liha
• Puhdistamattomat kasvikset ja hedelmät

Riskiryhmät

• Raakaa lihaa syövät henkilöt, runsaan esiintyvyyden maissa matkalla käyneet
• Lymfadenopatiaa sairastavat äidit
• Kissanomistajat eivät ole mitenkään erityinen riskiryhmä

Yleisyys

• Suomessa 80 % fertiili-ikäisistä seronegatiivisia
• Ei systemaattista seulontaa eikä rokotetta. Toisinaan sattumalöydös poikkeavaa UÄ-löydöstä selvitettäessä

Taudinkuva

• Usein oireeton, pharyngiitti, lymfadenopatia n. 10 %:lla, lievä lämpöily
• Raskautta suositellaan aikaisintaan 3–6 kk todetun infektion jälkeen. Primaari-infektio antaa pysyvän immuniteetin

Sikiön infektioriski

I trimesterin aikana toksoplasma läpäisee istukan n. 10 %:ssa, III trimesterin aikana 50–70 %:ssa, varhaisvaiheessa saadun infektion vauriot vaikeampia.

Lisäksi suurentunut keskenmenon ja sikiökuoleman vaara.

Sikiön ja vastasyntyneen toksoplasmoosi

Hydro- tai mikrokefalia, aivojen kalkkeumat, silmävauriot, älyllistä kehitysvammaisuutta. Infektio jatkuu kroonisena syntymän jälkeen ja vammauttaa lisää vuosikymmenien ajan.

Tutkimukset ja hoito

• Jos vahva tartuntaepäily, vasta-ainemääritys äidin seerumista
• IgG ja IgM vasta-aineet (va) negatiiviset – ei immuniteettia eikä tartuntaa, ei jatkotoimia raskauden aikana, terveysneuvonta infektion välttämiseksi.
• IgG va positiivinen ja IgM va negatiivinen: vanha infektio,
  • Jos alle H 18, jatkotutkimuksia ei tarvita.
  • Yli H 18, alkuraskauden mahdollisesti tallessa olevasta seulaseerumista määritetään IgG ja IgM va.
  • Tuore infektio on kyseessä, jos on tapahtunut serokonversio tai 4-kertainen tiitterin nousu ja aviditeetti on matala. Lapsiveden PCR tutkitaan aikaisintaan H 18.
• IgG va negatiiviset ja IgM va positiiviset, uusi seerumi kahden viikon päästä.
  • Jos edelleen sama tulos: ei kliinistä merkitystä, ei jatkotoimia
  • Jos IgG va muuttuvat positiiviseksi ja jos aviditeetti on matala, on infektio tapahtunut raskauden aikana.

Tuoreen infektion hoito

Asitromysiini 500 mg x 1 kolmena peräkkäisenä päivänä ja tämä toistetaan seuraavien viikkojen aikana vähintään 3 kertaa. Jos lapsivedessä toxo-PCR negatiivinen, hoito päättyy.

Jos infektio edennyt kohtuun (PCR+) aloitetaan kolmoishoito: sulfadiatsiini (3 g/päivä) pyrimetamiini (25 mg/päivä) foolihappo (5 mg kahdesti viikossa) kolmen viikon ajan. Sen jälkeen seuraavina kolmena viikkona 3 vrk jakso asitromysiini 500 mg x 1. Näitä jaksoja vuorotellaan synnytykseen asti. Hoidolla pystytään estämään n. 40–50 % infektioista.

Enterovirusinfektio

Enterorokko on enterovirusten (yli 60 erilaista virusta) aiheuttama kuumetauti

• Oireina kuumeen lisäksi ovat rakkulat ja näppylät suussa, käsissä ja jaloissa sekä muualla iholla
• Enterorokkoa esiintyy pieninä epidemioina yleensä loppukesällä ja syksyllä
• Itämisaika on 3-7 vuorokautta tartunnasta
• Virus tarttuu sekä hengitystie-eritteiden sekä ulosteen välityksellä, joten hyvä käsihygienia on tärkeää taudin leviämisen ehkäisyssä
• Enterorokko aiheuttaa raskauden kannalta ongelmia vain harvoin eikä sen tiedetä aiheuttavan sikiövaurioita. Jos vastasyntynyt saa tartunnan, taudinkuva vaihtelee lievästä kuumetaudista vaikeaan yleistyneeseen infektioon. Valtaosalla vastasyntyneistä tauti on kuitenkin lievä ja paranee muutamien päivien sisällä
• Ennaltaehkäisevä sairasloma tai työpisteen vaihto ei ole tarpeen enterorokkoepidemian aikana, koska on aina jo altistunut, kun asia huomataan

Herpes

ICD10 DG nro O98.3/N77.1/A60.6

Yleistä

• 17 % suomalaisista on HSV2 seropositiivisia. Heistä 75 % ei tiedä sairastaneensa herpesinfektiota.
• 85 % infektoituneista lapsista syntyy synnytyshetkellä oireettomille äideille.
• Sikiön tartuntavaara:
  • primaariherpes: 30-50 %
  • residiiviherpes 5 %
• Suomessa sairastuu vuodessa noin 10 lasta neonataaliherpekseen
• Rutiininomaista sektiota residiiviherpeksen takia ei tehdä, sillä vasta-aineet suojaavat tartunnalta

Herpesepäily neuvolassa

• Jos aikaisemminkin on esiintynyt herpesrakkuloita, kyseessä on residiivi.
  • Oireiden helpottamiseksi asikloviiri 200mg x 5 x 5 per os
• Jos aikaisempaa herpesepisodia ei ole tiedossa
  • Mahdollisuus varmistaa diagnoosi rakkulasta HSV nukleiinihappo-osoitus
  • Vasta-aineosoitus (primaari herpes vai residiivi)
• Primaariherpes, jos
  • Ei aikaisempaa herpesanamneesia; kuume, kivuliaat rakkulat tai ulseraatiot, dysuria tai virtsaumpi TAI
  • Vasta-aineosoitus (Vasta-aineet negatiiviset huolimatta positiivisesta pcr-osoituksesta tai IgM-luokan va + tai IgG-vasta-aineet kohoava tiitteri)
  • Aloitetaan asikloviirihoito
• Primaariherpes lähetetään sairaalaan
  • päivystyksellisesti, jos hankalien oireiden vuoksi tarvitaan iv-asikloviirilääkitystä
  • ajanvarauslähete synnytyksen suunnittelemiseksi
• Jos raskauden aikana on ollut residiivejä, aloitetaan asikloviiri 400 mg x 2 p.o.
  H 36–38 ja lääkitystä jatketaan synnytykseen saakka (tällöin ei tarvetta iv- lääkitykseen synnytyksen aikana). Lääkitys voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa.

Synnytyksen hoito

• Jos primaariherpes 2 kuukauden sisällä synnytyksestä (> 34 rvk), tehdään sektio (viruseritys kohdunkaulalla jatkuu viikkoja, suojaavat vasta-aineet kehittyvät hitaasti)
• Asikloviiri: vähentää HSV:n eritystä synnytyksen aikana
• Jos potilas ei ole saanut p.o. profylaksiaa, ja anamnestisesti on juuri ennen synnytystä ollut residiivi, synnytyksen aikana voidaan antaa harkinnan mukaan i.v. asikloviirihoito 5 mg/kg joka 8. tunti.
• Sektio sekä parenteraalinen asikloviirihoito 5 mg/kg joka 8. tunti, jos synnytyksen käynnistyessä on selvä primaariherpes genitaalialueella, (korkea lämpö, dysuria / virtsaumpi, kivuliaat bilateraaliset rakkulat ja / tai ulseraatiot ja primaariherpes anamneesi epävarma tai negatiivinen)
  • Jos on residiivi synnytyskanavassa, niin aloitetaan välittömästi i.v. asikloviiri 5 mg/kg joka 8. tunti. Primaaristi alatiesynnytys
  • Jos residiivi on muualla kuin synnytyskanavassa, se peitetään teipillä, annetaan asikloviiria i.v. kerta-annoksena 5 mg/kg ja jatketaan alatiesynnytystä, ilmoitus pediatrille
• Jos aktiivinen (residiivi) herpes synnytyksen aikana, scalp-rekisteröintiä ja mikroverinäytteiden ottamista ei suositella

Influenssa

Jos eletään influenssaepidemian aikaa ja äidillä on tuore (< 48 t) korkeakuumeinen (kuume >39) selkeästi influenssaksi sopiva tauti, testataan äiti infA&B pikatestillä. Jos testi on positiivinen, aloitetaan äidille välittömästi oseltamiviirihoito (Tamiflu).

• Äiti eristetään muista synnyttäjistä. Jos mahdollista, lapsi hoidetaan erillisessä huoneessa hoitajan / isän toimesta, kunnes äidin viruslääkitys on jatkunut 2 vrk
• Jos lapsi jää samaan tilaan äidin kanssa, suositellaan imetyksen ajaksi äidille nenä-suu-suojusta jossa on korvalenkit ja korostetaan käsihygieniaa.
• Lapselle voidaan aloittaa Tamiflu-estolääke infektiolääkärin konsultaation perusteella
• Jos äidillä on todettu tuore influenssa (oireita alle 3 vrk) ja viruslääkitys (Tamiflu) on kestänyt yli 2 vrk ei syntyvä lapsi tarvitse erityistoimenpiteitä.
• Jos äidillä on synnytykseen tullessa lieväoireinen hengitystie-infektio, ei tarvita erityisiä toimenpiteitä, eikä äitiä tarvitse testata.

Hepatiitit ja raskaus

B-hepatiitti

HBsAg-positiivisista äideistä määritetään neuvolassa ALAT ja HBVNh. Mikäli HBVNh >2000 IU/mL synnyttäjä lähetetään gastroenterologian poliklinikalle Taysiin viruslääkehoidon harkintaa varten. Lääkehoidon ratkaisua muokkaavat virusmäärä, ALAT taso sekä HBeAg. Gastroenterologian poliklinikalta lähetetään tiedoksianto mahdollisesta lääkityksestä myös äitiyspoliklinikalle. HbsAg-positiivisuus merkitään iPANA Äitiyteen.

Jos HBVNh ≤ 2000 IU/ml ja ALAT normaali, toteutetaan normaali neuvolaseuranta. Äitiyspoliklinikkakäynti tulee obstetrisin perustein, pelkkä B-hepatiitti ei edellytä käyntiä.

HBsAg-positiivisen synnyttäjän vastasyntynyt saa hepatiitti-immunoglobuliinisuojauksen, ja rokotussarja aloitetaan.

Synnytyksen yhteydessä hepatiitti B- ja C-positiivisten äitien kohdalla noudatetaan verieristystä. Sikiöinvasiivisia toimenpiteitä (scalp-elektrodi, pH-näytteen otto, korkea imukuppi) vältetään.

Hepatiittipotilaat saavat imettää.

C-hepatiitti

Jos HCV-va ovat koholla, neuvolassa kontrolloidaan ALAT ja HCVNh. Tulos merkitään neuvolakorttiin/iPANA Äitiyteen. Äitiyspoliklinikkakäynti vain obstetrisin perustein. C-hepatiittia ei pystytä hoitamaan raskauden tai imetyksen aikana. Jos ALAT on koholla tehdään konsultaatiolähete.

Synnytyksen yhteydessä hepatiitti B- ja C-positiivisten äitien kohdalla noudatetaan verieristystä. Sikiöinvasiivisia toimenpiteitä (scalp-elektrodi, pH-näytteen otto, korkea imukuppi) vältetään.

Hepatiittipotilaat saavat imettää.

Zika-virus

Tällä hetkellä ei tiedetä, moniko Zika-virukselle altistuneista raskaana olevista sairastuu infektioon, missä määrin virus siirtyy sikiöön tai kuinka monelle infektion saaneista sikiöistä ilmaantuu elinmuutoksia. On epäselvää, missä raskauden vaiheessa sikiö on haavoittuvaisimmillaan virukselle ja tämän vuoksi < 4 viikkoa ennen raskauden alkua tai raskauden aikana sairastetun Zika-virus infektion jälkeen raskautta pidetään riskiraskautena koko raskauden ajan. Zika-virusinfektioon ei ole spesifistä hoitoa.

Virusdiagnostiikan näytteenottokriteerit täyttyvät, jos raskaana olevalla on ollut Zika-altistus epidemia-alueella oleskelun vuoksi tai hän on altistunut seksiteitse tartunnalle ja erityisesti, jos on tautiin sopivia oireita kolmen viikon sisällä altistumisesta (kuume, silmätulehdus, ihottuma, nivel- tai lihaskivut).  

Raskaudenaikainen diagnostiikka ja seuranta keskitetään Taysin äitiyspoliklinikalle. Viruslaboratoriotutkimukset tehdään HUSLAB:ssa. Näytteistä voi tarvittaessa konsultoida FIMLAB mikrobiologian laboratoriota (Tapio Seiskari 050 440 0025 tai Risto Vuento 03 311 75358) ja infektiolääkäriä (3 311 64782). Virka-ajan ulkopuolella tarvittaessa konsultoidaan infektiolääkäriä (03 311 66777).

Näytteet pyydetään ATK-pyynnöillä.

Pyydettäviä näytteitä:

21552 -ZikaNhO: seerumi, 5ml. (Zika-spesifinen nukleiinihappo-osoitustesti)

21552 -ZikaNhO: virtsanäyte, 5ml tehdaspuhtaaseen putkeen, jos >6 vrk oireiden alusta

21554 S -DeZAgAb: seerumi, 5ml (IgM luokan zikavirus vasta-aineet ja Dengue IgG- ja IgM luokan vasta-aineet sekä Dengue antigeenitesti erotusdiagnostisena tutkimuksena).

Lisätietoja-kenttään tieto zikavirusinfektion epäilystä ja sairastumispäivämäärä sekä aiempi rokotushistoria (erityisesti keltakuume-, japanin enkefaliitti- ja TBE-rokotteet) ja mahdollisesti sairastetut flavivirusinfektiot (dengue).

Oireiden alkamisen jälkeen Zika-virusta on verenkierrossa keskimäärin noin viikon, virtsassa noin 1-2 viikkoa, mutta siemennesteessä pidempään. Jos oireiden alkamisesta on kulunut alle 2 viikkoa, suositellaan ZikaNhO näytteitä otettavaksi myös viikonlopun aikana (seerumi ja virtsa). Viikonloppuisin näytteistä informoidaan FIMLAB näytteenvastaanottoa (asiakaspalvelu ja neuvonta, p. 03 311 77800).

UÄ-tutkimusta suositellaan todetuissa Zika-infektioissa

Sikiön infektioon viittaavia löydöksiä ovat HC-mitan laskusuuntaisuus tai HC < - 3SD tai keskushermostolöydökset (ventrikulomegalia, aivojen kalkkeumat, peri-tai intraventrikulaarinen ekkogeenisuus, periventrikulaaristen ääriviivojen suttuisuus, kammioiden sisäiset kiinnikkeet, aivojen kystat, corpus callosumin tai vermiksen poikkeavuudet, TCD-mitta pieni, CM laaja). Zika-virus infektion yhteydessä on myös todettu sikiön kasvunhidastumia, sikiömenetyksiä, lapsivedenmäärän ja Doppler-virtausten poikkeavuuksia.

Ultraäänitutkimuksia suositellaan (4) -6 viikon välein, koska ei tiedetä aikaikkunaa, jolloin sikiön poikkeavat löydökset ilmaantuvat.

Jos raskaana olevan kumppani palaa Zika-virusalueelta, tulee yhdynnöissä käyttää kondomiehkäisyä läpi raskauden.

Naisen tulisi lykätä raskauden suunnittelemista kahdella kuukaudella Zika-virusinfektiosta toipumisen tai viruksen leviämisalueella matkustamisen jälkeen. Kumppaninsa kanssa raskautta suunnittelevalle miehelle suositellaan kondomin käyttöä altistuksen tai matkalta paluun jälkeen 6 kuukauden ajan.

ISUOG Interim Guidance on ultrasound for Zika virus infection in pregnancy

Ohjeita terveydenhuollolle zikavirustapauksiin

Infektiotaudit, Zikavirus
Zikavirus päivitys

Zika transmission