Kivun arviointi ja kirjaaminen -toimintamalli

Ohje terveydenhuollon ammattilaisille

Kipu vaikuttaa mielialaan, elämänlaatuun, työ- ja toimintakykyyn sekä ihmissuhteisiin, ja se voi pahimmillaan hallita koko elämää. Siksi kivun tunnistaminen ja arviointi on tärkeää.

Kivun arvioinnin ensisijainen lähtökohta on henkilön oma arvio kivustaan. Mikäli henkilö ei pysty itse arvioimaan, kysytään läheisiltä tai havainnoidaan kipukäyttäytymistä (ilmeet, eleet, asento) tai kivun aiheuttamia fysiologisia muutoksia (verenpaine, pulssi, hengitys).

Arvioi kipua säännöllisesti, jotta kivussa tapahtuva muutos voidaan havaita

  • aina, kun potilas tulee hoitoon kivun takia
  • akuutin kivun potilailta vähintään kerran työvuorossa
  • aina ennen ja jälkeen kipulääkitystä tai muuta kivunhoitoa
  • kysy kivusta kaikilta sairaalapotilailta vähintään kerran päivässä

Arvioi ja kirjaa kivun

  • sijainti
  • alkamisajankohta
  • luonne (esimerkiksi tylppä, pistävä, jomottava, jatkuva, viiltävä, kirvelevä)
  • tyyppi (esimerkiksi liikekipu, lepokipu, vaikutus päivittäisiin toimintoihin, provosoivat tekijät)
  • voimakkuus (kipujana VAS tai erityisryhmien omat mittarit, esim. PAINAD pitkälle edenneessä muistisairaudessa)
    • anna henkilön valita hänelle sopivin kipujana (numeerinen, sanallinen, kasvokuvat tai kiila)
    • käytä samaa mittaria koko kipujakson ajan
  • kirjaa keneltä tiedot saatu

Kirjaa kivun arviointia koskevat tiedot täsmällisesti potilaskertomuksessa siihen kohtaan, joka on organisaatiossasi tai yksikössäsi sovittu.

Muista tehokas kivun hoito!

PSHP:n moniammatillinen näyttöön perustuvan toiminnan alueverkosto 5/2016

Päivitetty 13.11.2023