Työperäinen HIV-altistuminen ohje ammattilaisille

Päivitetty 31.5.2023

Altistuminen tai epäily altistumisesta HI-virukselle on aina päivystysasia. HIV-altistustilanteissa otetaan yhteyttä Acutan sisätautien erikoissairaanhoitoon, josta käsin tarvittaessa aloitetaan HIV-estolääkitys aina infektiolääkäriä konsultoiden.

Tartuntavaara sisältyy tilanteisiin, joissa HIV-potilaan veri tai näkyvästi veriset eritteet voivat aiheuttaa tartunnan:

• verisen neulan tai muun verisen esineen viilto tai pisto
• veren joutuminen suun limakalvolle tai silmän sidekalvolle
• veren joutuminen haavaiselle tai rikkinäiselle iholle

Tartunnan riski voi liittyä myös keuhko- ja sydänpussin, vatsaontelon ja nivelten nesteeseen, selkäydinnesteeseen, lapsiveteen sekä siemennesteeseen ja emättimen eritteeseen. Sylki, kyynelneste, yskös, oksennus, virtsa ja ulosteet eivät ole tartuntavaarallisia, ellei niissä ole silmin nähtävää verta. Terveelle iholle joutunut veri tai muu erite ei aiheuta tartunnan vaaraa.

Mikäli on syytä olettaa veren lähteen olevan HIV-positiivinen, suositellaan häneltä otettavaksi S-HIVAgAb (4814) päivystyksenä. Päivystystutkimuksesta tulee soittaa laboratorioon, puhelin 76539. Veren lähdettä informoidaan HIV-näytteenotosta. Vain negatiivisen vastauksen saa veren lähteelle kertoa Acutassa. Laboratorio lähettää ei-negatiivisen (=reaktiivinen tai positiivinen) HIVAgAb- tuloksen aina varmistettavaksi HUSLAB:ssa ja vasta varmennettu tulos ilmoitetaan veren lähteelle Infektiopoliklinikalla.

Jos päivystyksenä otettu S-HIVAgAb ei ole negatiivinen, veren lähteelle kerrotaan, että vastaus tulee myöhemmin ja hänet kutsutaan sitä varten infektiopoliklinikalle noin viikon kuluessa. Hänestä tehdään kiireellinen lähete Infektiopoliklinikalle. Päivystyksenä otetun S-HIVAgAb-tutkimuksen tulosta käytetään siis vain estolääkityspäätöksen tukena.

HIV-estolääkitystä suositellaan, jos altistuminen HI-virukselle todetaan tapahtuneeksi. Mikäli veren lähdettä ei pystytä HIV:n suhteen testaamaan, infektiolääkäri päättää mahdollisesta estolääkityksen suosittamisesta riskinarvion perusteella. Estolääkitys tulisi aloittaa päivystyksellisesti niin pian kuin mahdollista. Estolääkitys voidaan aloittaa vielä 72 tuntia altistustapahtuman jälkeen ja erityistilanteissa infektiolääkärin harkinnan mukaan tätä myöhemminkin.

Estolääkityksenä käytetään aina kolmen lääkeaineen yhdistelmää neljän viikon ajan:

• Emtricitabine/tenofovir disoproxil 200/245 mg (emtrisitabiini 200 mg ja tenofoviiridisoproksiili 245 mg) 1 x 1 sekä
• Tivicay (dolutegraviiri) 50 mg 1 x 1.

Altistuneelle annetaan lääkkeet sairaala-apteekin akuuttivaraston elektronisesta lääkekaapista (josta ne ovat löydettävissä HIV-estohoidon nimellä sekä vaikuttavien aineiden että kauppanimien perusteella) neljän päivän aloituspakkaus. Se riittää vähintään seuraavaan arkiaamuun asti. Sen jälkeen estolääkityksestä ja altistuneen seurannasta huolehtii Infektiopoliklinikka, jonne tehdään altistuneesta kiireellinen lähete. Aloituspakkauksen mukana altistunut saa potilasohjeen HIV-estolääkityksestä.

Altistuneesta tutkitaan Acutassa 0-näytteenä PVK (2474), ALAT (1024) ja Krea (4600) ja HIVAgAb (4814), HBsAg (1605), HBsAb (1608), HCVAb (3815). Tarvittaessa huolehditaan B-hepatiittisuojauksesta veritapaturmista ohjeen mukaisesti.

Infektiopoliklinikalla otetaan HIV-AgAb-seurantanäytteet yhden ja neljän kuukauden kuluttua altistustapahtumasta sekä huolehditaan estolääkityksen vaatimista lääketurvakokeista. Infektiopoliklinikka huolehtii myös työperäisen HIV-altistumisen B- ja C-hepatiittiseurannasta, mikäli se on tarpeen.