15.10.2024 Päivitetty kohtaa 5.1 

​​Sisällysluettelo

1. Tietoa COVID-19-infektiosta

2. Varotoimet ja suojautuminen COVID-19-infektiota sairastavan hoidossa

2.1 Varotoimista tiedottaminen
2.2 Huonesijoitus
2.3 Suojaimet
2.4 Varotoimien kesto
2.5 Vierailut
2.6 Siirtyminen yksikköön tai kotiin
2.7 Vainajan laitto
2.8 Hoitovälineet
2.9 Siivous ja pyykkihuolto

3. Toiminta yksikön epidemiatilanteessa

4. Diagnostiikka

4.1 COVID-19-infektion oireet
4.2 Näytteenottokriteerit
4.3 Näytteenotto-ohjeet

5. Lääkehoito

5.1 Nirmatrelviiri ja ritonaviiri (Paxlovid)
5.2 Remdesiviiri (Veklury)
5.3 Vasta-aineet
5.4 Tromboosiprofylaksia
5.5 Antibioottihoito
5.6 Avaava lääkitys

6. Happeutumishäiriön hoito

7. Nestehoito

8. COVID-19-pneumoniitin hoito

9. Hoitopaikan valinta

10. Rokottaminen

1. Tietoa COVID-19-infektiosta

COVID-19 tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana ja toissijaisesti kosketustartuntana. Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole suuri.

Taudin itämisaika on tavallisimmin 3-4vrk. Sairastunut saattaa olla tartuttava jo ennen oireiden alkamista. Tartuttavuus on suurinta heti sairauden alussa.

2. Varotoimet ja suojautuminen COVID-19-infektiota sairastavan hoidossa

2.1 Varotoimista tiedottaminen

Varotoimista tiedotetaan paikallisesti sovitulla tavalla, esimerkiksi merkitsemällä pisaravarotoimet sovittuun paikkaan asiakas- tai potilastietojärjestelmässä. Sairaalahoidossa ja hyvinvointialueen asumispalveluyksiköissä COVID-19-infektiota sairastavan huoneen oveen laitetaan punainen varotoimitarra.

2.2 Huonesijoitus

COVID-19-infektiota sairastava hoidetaan pisaravarotoimien aikana ensisijaisesti yhden hengen huoneessa tai kohortoituna samaan huoneeseen muiden COVID-19- infektiota sairastavien kanssa. Mikäli omaa huonetta tai kohorttia ei pystytä järjestämään, hoidetaan sairastunutta pisaravarotoimin tämän ohjeen mukaisesti: Kosketus- tai pisaravarotoimien toteuttaminen usean potilaan huoneessa

Voimakkaasti immuunipuutteisia potilaita tulee hoitaa suojavarotoimin, eikä heitä tule sijoittaa samaan huoneeseen koronaan sairastuneiden kanssa.

Heräämöhoito toteutetaan pisaravarotoimien mukaisesti. Potilas sijoitetaan mahdollisimman kauas muista potilaista ja potilaspaikkojen välissä käytetään verhoja tai sermejä.

Opeta potilaalle tai asukkaalle käsihygienia ja yskimishygienia. Kerro varotoimien tarkoituksesta ja ohjaa pysymään omassa huoneessa. Jos COVID-19-infektiota sairastavan täytyy poistua huoneestaan, hän pukee kirurgisen suu-nenäsuojuksen ja huolehtii hyvästä käsihygieniasta.

2.3 Suojaimet

Hoida sairastunutta pisaravarotoimiohjeen mukaisin suojaimin. Käytä kirurgisen suu-nenäsuojuksen sijaan FFP2-hengityksensuojainta lähihoitotilanteissa tai työskennellessäsi pidempikestoisesti alle kahden metrin etäisyydellä potilaasta. Leikkausosastoilla käytetään FFP3-hengityksensuojainta, jossa on peitetty venttiili.

Sijoita puhtaat suojaimet sulkutilaan tai huoneen ulkopuolelle, niin että ne pysyvät puhtaina. Riisu kasvojen alueen suojaimet huoneen ulkopuolella sulkutilassa tai käytävällä.Riisu muut suojaimet potilashuoneessa.

2.4 Varotoimien kesto

Sairaalahoidossa

• Sairaalahoidossa olevien potilaiden pisaravarotoimia jatketaan vähintään viisi ja enintään 7 vuorokautta oireiden alusta lukien. Jos oireita on runsaasti vielä viiden vuorokauden kohdalla, varotoimia jatketaan kunnes oireiden alusta on kulunut seitsemän vuorokautta. Jos oireiden alkupäivä ei ole tiedossa tai potilas on oireeton, varotoimien kesto lasketaan näytteenottopäivästä.
• Syvästi immuunipuutteisilla pisaravarotoimet ja huonesijoitus ovat samat kuin muilla potilailla lukuun ottamatta muutamia erityisryhmiä:
  • syöpähoitoja saavia lymfoomapotilaita tai akuutin leukemian ensimmäisiä, neutropeniaan johtavia hoitoja saavia potilaita hoidetaan 20 vuorokautta yksin huoneessa oireiden alusta laskien.
  • Näillä ryhmillä suojainkäytäntöjen kesto on kuitenkin sama kuin muilla potilasryhmillä, viidestä seitsemään vuorokautta oireiden alusta.
• Kontrollinäytteitä varotoimien purkamiseksi ei tarvita.

Sairaalasta jatkohoitoon, kuntoutukseen tai kotihoitoon siirtyvät potilaat

Pisaravarotoimia jatketaan viisi vuorokautta oireiden alkamisesta. 

Asumispalveluyksiköiden asukkaat

Pisaravarotoimia jatketaan, kunnes oireiden alusta on kulunut viisi vuorokautta. 

2.5 Vierailut

COVID-19-infektiota sairastavan luona vieraileva voi käyttää suu-nenäsuojusta tai FFP2-hengityksensuojainta omaksi suojakseen. Vierailijan ei tarvitse käyttää muita suojaimia. 

2.6 Siirtyminen yksikköön tai kotiin

Hyväkuntoinen potilas tai asukas voi siirtyä taksilla. Hänelle annetaan kirurginen suu-nenäsuojus ja hän noudattaa käsi- ja yskimishygieniaa matkan aikana.

2.7 Vainajan laitto

Varotoimien aikana menehtyneen vainajan laitossa noudatetaan varotoimiluokan mukaista suojautumista. Vainajan laitossa toimitaan muuten normaalikäytännön mukaisesti.

2.8 Hoitovälineet

Normaali menettely.

2.9 Siivous ja pyykkihuolto

Täältä voit lukea ohjeet koskien siivousta ja pyykkihuoltoa. Siivouksessa suojaudutaan samoin kuin hoitotyössä.

3. Toiminta yksikön epidemiatilanteessa

• Ota näytteitä oireisista potilaista tai asukkaista ohjeen mukaan, oireettomista ei oteta näytteitä
• Ilmoita alueesi hygieniahoitajalle yksikön epidemiatilanteesta mahdollisimman pian. Hygieniahoitajalta saat tarvittaessa lisäohjeita epidemianhallintaan.
• Huonesijoitus:
  • Sijoita COVID-infektiota sairastavat ensisijaisesti yhden hengen huoneisiin tai kohortoi sairastuneet tai juuri sairastaneet samaan huoneeseen keskenään
  • Jos kohortointi ei ole mahdollista, hoida COVID-19-infektioita sairastava pisaravarotoimin monen hengen huoneessa tämän ohjeen mukaisesti: Kosketus- tai pisaravarotoimien toteuttaminen usean potilaan huoneessa
  • Huomioi potilaiden ja asukkaiden muut varotoimitarpeet suunnitellessasi huonesijoitusta.
• Työntekijöiden tartuntoja voi ehkäistä
  • porrastamalla taukoja, niin että taukotilassa on mahdollisimman vähän ihmisiä kerrallaan
  • huolehtimalla turvaväleistä
  • käyttämällä kirurgista suu-nenäsuojusta työntekijöiden välisissä kontakteissa
• Jos yksikössä on runsaasti sairastuneita, voi henkilökunta siirtyä käyttämään kirurgista suu-nenäsuojusta koko työpäivän ajan. Näin voidaan menetellä esimerkiksi silloin, jos yksikössä on paljon muistisairaita eikä sairastuneiden liikkumista pysty rajoittamaan.
• Hyvinvointialueen työntekijät noudattavat sairastuessaan Pirhan intrassa olevaa ohjetta sairauspoissaoloon hengitystieinfektioissa

4. Diagnostiikka

4.1 COVID-19-infektion oireet

Koronavirus aiheuttaa akuutin hengitystieinfektion, jonka oirekuva on vaihteleva. Pelkästään oireiden perusteella ei ole mahdollista päätellä, onko hengitystietulehduksen aiheuttaja koronavirus vai joku muu virus tai bakteeri. 

• Vakavassa COVID-19 infektiossa oireet usein alkavat vaikeutua keskimäärin viikon kohdalla oireiden alusta
• COVID-19-infektio ei tyypillisesti aiheuta hemodynaamista ongelmaa (hypotensio, takykardia) yksistään, huomioi mahdollinen sepsis ja/tai sydäntapahtuma
• Huomioi hengitysvaikeuden aiheuttajana myös keuhkoembolia

4.2 Näytteenottokriteerit

Avovastaanotot

Hengitystieinfektio-oireiden vuoksi vastaanotolle tai hoitoon hakeutuneiden potilaiden näytteenoton tarpeen arvioi hoitava lääkäri.

Sairaalat

Sairaalaan tulevat tai sairaalassa olevat potilaat, joilla oirekuva sopii COVID-19-infektioon, tutkitaan CV19Nh-osoitus (PCR). Oireettomilta ei oteta näytteitä.

Sairaalassa olevan potilaan näytteenotto uusitaan, jos aiempi tulos on ollut negatiivinen ja hengitystieoireet pitkittyvät ja/tai oirekuvaan tulee selkeitä koronavirusinfektioon sopivia muutoksia. Uusi näyte otetaan aikaisintaan 2–3 vuorokautta edellisestä näytteestä.

Asumispalveluyksiköt

Yksittäiseltä hengitystieinfektio-oireiselta asukkaalta ei ole välttämätöntä ottaa koronanäytettä. Oireinen asukas hoidetaan tällöin samoin varotoimin ja suojaimin kuin COVID-19- positiiviseksi todettu asukas.  Mikäli yksikössä todetaan epidemia eli useammalle asukkaalle tulee hengitystieoireita muutaman päivän sisään, testataan yhdestä kolmeen asukasta (CV19Nh-osoitus ja influenssanäyte), jotta saadaan selville tartuntojen aiheuttaja. Oireettomilta ei oteta näytteitä.

Jos oireiselta asukkaalta otetaan kotitesti, on huomioitava, että COVID-19-infektio ei näy kotitestissä yhtä herkästi kuin laboratoriotestissä, joten varotoimia ei voi keventää negatiivisen vastauksen perusteella.

Näytteenotto sairastetun COVID-19-infektion jälkeen

Koronanäytteitä ei yleensä tarvitse ottaa, jos on kulunut alle kaksi kuukautta aiemmasta COVID-19 infektiosta.  CV19Nh voi olla positiivinen useita viikkoja ja infektio-oireet johtuvat todennäköisesti muusta syystä.

4.3 Näytteenotto-ohjeet

COVID-19-NhO-osoitus (6466)

COVID-19-NhO-osoitus voidaan tutkia hengitystie-eritteistä ylemmistä (nenänielunäyte, nenänieluimunäyte, nenänäyte) ja alemmista hengitysteistä (yskös, BAL-näyte). Erityistilanteissa NhO-osoitus saadaan myös seerumista tai eritteistä.

Positiivinen tulos voi tarkoittaa myös hiljattain sairastettua tautia. Väärät negatiiviset tulokset ovat mahdollisia, mutta eivät tavallisia. Väärä negatiivinen löydös voi johtua näytteenottoon liittyvästä tekijästä tai sairauden dynamiikasta (virusta ei ole enää nenänielussa)

Vaikeassa tautimuodossa alemmista hengitysteistä (BAL, imulimanäyte) saadun näytteen luotettavuus on parempi kuin ylähengitystienäytteiden.

Jos kliininen epäily on vahva (taudinkuva, altistustieto) voidaan COVID-19-diagnoosi asettaa myös kliinisin perustein.

Katso näytteenotto-ohjeet Fimlabin ohjekirjasta: COVID-19 (SARS-CoV-2) NUKLEIINIHAPPO (KVAL). Alla olevat näytteet pyydetään näytenumerolla 6466.

• Nenänielu- ja nenänäyte
  • Ensisijaisesti COVID-19-NhO-osoitus otetaan tikkunäytteenä nenänielusta.
  • Mikäli näytettä ei voida ottaa nenänielusta, se voidaan ottaa nenästä.
• Nenänieluimunäyte
  • Kostuta sieraimia tarvittaessa noin 2 ml keittosuolalla.
  • Työnnä imuun kytketyn imulimankeruuputken letku nenän kautta nenänieluun ja ime näyteputkeen limaa molemmista sieraimista.
  • Pyyhi näyteputken pinta käytössä olevalla desinfektioaineella.
• Yskös- tai BAL-näyte
  • Näytteeksi tarvitaan 2 ml ysköstä tai BAL-näytettä.
  • Pyyhi näytepurkin pinta käytössä olevalla desinfektioaineella.
• Sylkinäyte
  • Sylkinäytettä käytetään vain lääkärin määrittämillä merkittävän verenvuotoriskin potilailla.
  • Pyydä potilasta keräämään sylkeä n. 10 sekuntia suun sisään ja valuttamaan sen varovasti Falcon-putkeen. Toista syljen keräys n. 2–3 kertaa kunnes keräysputken pohjakartio on täynnä.

Respiratoriset näytteet

Mikäli potilaasta pyydetään muita respiratorisia NhO-tutkimuksia (esim. RBaktNhO, RVirNhO), nämä tilataan omilla pyynnöillä ja tutkimuksia varten otetaan omat näytteet. CV19Nh on myös osana tutkimuspakettia –CoInRSV.

Vasta-aineet

Vasta-aineita ilmaantuu vereen vasta aikaisintaan 2–3 viikon kuluttua tartunnasta. Niiden tutkimisesta ei ole hyötyä akuutissa tilanteessa.

Kotona tehtävät antigeenitestit eli kotitestit

Antigeenikotitestillä saatua positiivista tulosta ei tarvitse varmentaa PCR-testillä kotihoitoisessa taudissa. Jos potilas tulee sairaalaan 10 vuorokauden kuluessa oireiden alusta/testipäivästä, varmistetaan testi CV19Nh-tutkimuksessa.

5. Lääkehoito

5.1 Nirmatrelviiri ja ritonaviiri (Paxlovid)

• Koronavirusinfektio taudinkuva on muuttunut. Pneumoniitti ja happeutumishäiriö ovat nykyisin hyvin harvinaisia
• Tässä suosituksessa kuvataan riskiryhmät, jotka mahdollisesti hyötyvät Paxlovid-hoidosta
• Hoitava lääkäri päättää, milloin hoito on aiheellinen ja huolehtii vasta-aiheiden ja interaktioiden tarkistamisesta

Paxlovid-lääkitys voi pienentää sairaalahoitoon joutumisen ja vakavan taudin riskiä, kun se aloitetaan mahdollisimman varhain (viimeistään viiden vuorokauden kuluessa) COVID-19-oireiden alkamisesta. Tämä koskee potilaita, joilla on merkittävä vaikean koronavirustaudin riski. Lääkityksen tehoa ei ole osoitettu yli viiden vuorokauden jälkeen oireiden alusta aloitettuna eikä riskiryhmiin kuulumattomilla.

Paxlovidin interaktiot

• Paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa - muu lääkitys on tarkoin selvitettävä
• Arvioitava, onko suurempi riski tauottaa potilaan lääkitys vai jättää Paxlovid aloittamatta
• Yhteisvaikutusten vuoksi tauotettujen lääkkeiden taukoa on jatkettava vähintään kolme vuorokautta Paxlovidin lopettamisesta
• Paxlovidin aloittaneen lääkärin tulee varmistaa, että muun lääkehoidon muutokset on ymmärretty ja voidaan toteuttaa

Paxlovidiin sisältyvä ritonaviiri on erittäin voimakas CYP3A4-metaboliatien inhibiittori ja nostaa merkittävästi samaa metaboliareittiä käyttävien lääkkeiden pitoisuuksia. Paxlovid-hoidon alussa potilaan muu lääkitys on selvitettävä. Interaktiot tarkistetaan esim. Terveysportin ”Lääkeinteraktio ja haitat”- tietokannasta tai Liverpool COVID-19 Interactions (covid19-druginteractions.org) sivustolta valitsemalla ensimmäiseen kenttään Nirmatrelvir/ritonavir (5 days) ja toiseen hakukenttään potilaan muut lääkkeet.

Lääkkeet, joilla on merkittäviä yhteisvaikutuksia Paxlovidin kanssa, tulee tauottaa. On huomioitava, että joidenkin lääkkeiden vaikutus ei lopu heti (esim. suorat antikoagulantit (NOAK) ja Marevan). On myös huomioitava, että Paxlovidin vaikutus jatkuu lääkityksen lopetuksen jälkeen. Tästä syystä tauotettujen lääkkeiden taukoa on yleensä jatkettava kolme vuorokautta Paxlovid-hoidon päättymisen jälkeen. Jos merkittävän interaktion lääkkeen tauottaminen ei ole hoidollisista syistä mahdollista, Paxlovid lääkityksestä on useimmiten syytä pidättäytyä.

Paxlovid-hoidon aloittavan lääkärin tulee varmistua, että potilas tai lääkityksen antava on kykenevä tekemään lääkitysmuutokset. Hyvin monisairailla ja runsaasti lääkitystä käyttävillä potilailla on useimmiten Paxlovid-hoidon estäviä lääkeinteraktioita.

Muut vasta-aiheet

• Raskaus
• Vaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh Class C)
• Alle 18 vuoden ikä.

Paxlovidin hoidon kohderyhmät

Hoidon kohderyhmät on jaettu kotihoitoisiin ja sairaalahoidossa oleviin. Tutkimusnäyttöä hyödystä on olemassa ensisijaisesti kotihoitoisista potilaista, mutta tietyissä tilanteissa Paxlovid voi joskus olla perusteltua aloittaa myös sairaalassa. Kotihoitoisten potilaiden ryhmässä luetellaan sairaudet, joissa on vaikean koronataudin riski rokotuksista riippumatta. Korkea ikä lisää merkittävästi vaikean taudin riskiä ja riski lisääntyy edelleen, jos on useita vaikean taudin riskiä lisääviä sairauksia. Kuitenkin iäkkäiden hoidossa myös lääkeinteraktioiden riski kasvaa ja niiden hallinta voi olla hankalaa. Koronarokotukset vähentävät vaikean taudin riskiä myös iäkkäillä. Yhden sairaalahoidon estämiseksi joudutaan Paxlovidilla hoitamaan noin sata tai jopa tuhansia potilaita.

Kotihoitoiset potilaat

A) Sairaudet, joissa on vaikean koronataudin riski annetuista koronarokotuksista riippumatta:

1. Elinsiirto

• Paxlovid ei yleensä sovellu merkittävien lääkeinteraktioriskien takia. Siklosporiini, takrolimuusi tai everolimuusi lääkitys ovat Paxlovid hoidon ehdottomia vasta-aiheita. Suonensisäinen remdesiviiri useimmiten on mahdollinen
• Allogeeninen kantasolusiirto/CAR-T soluhoito, jos potilaalla ei ole ei ole siklosporiini-, takrolimuusi- tai everolimuusilääkitystä (vasta-aiheita) ja siirrosta on alle 12 kuukautta tai siirrosta on yli 12 kuukautta ja immunosuppressiivinen lääkitys jatkuu

2. Aktiivisessa hoidossa oleva syöpätauti (voimakkaasti immuunijärjestelmää heikentävä syöpä tai hoito, autologisesta intensiivihoidosta alle kuusi kuukautta)
3. Vaikea synnynnäinen tai siihen verrattava puolustusjärjestelmän häiriö (esim. pitkälle edennyt HIV-infektio)
4. Rituksimabihoito (tai muu CD20-vasta-aine kuten ofatumumabi, obinututsumabi) alle 12 kuukauden sisällä tai tiedossa on matalaksi jääneet immunoglobuliinitasot aiemman rituksimabi- tai muun CD20-vasta-ainehoidon hoidon jälkeen
5. Vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR < 30 ml/h) (huom. annostelua muutettava, katso annostelu alempana)
6. Vaikea krooninen keuhkosairaus, pois lukien astma

B) Rokottamattomat:

• Rokottamattomien alle 65-vuotiaiden riski saada sairaalahoitoa vaativa koronavirusinfektio on pieni ilman muita riskitekijöitä.
• Yli 65-vuotiaille aiemmin koronaa sairastamattomille Paxlovid hoito lääkärin harkinnan mukaan ottaen huomioon vaikean taudin riskiä lisäävät tekijät

Sairaalohoitoa tarvitsevat potilaat

Mikäli potilas tarvitsee sairaalahoitoa COVID-19-infektion oireiden vuoksi, Paxlovid-hoitoa voidaan harkita

• mikäli potilaalla on vaikeaa koronatautia lisääviä riskitekijöitä (kts. edellä)

ja

• oireet ovat kestäneet alle viisi vuorokautta ja oireet jatkuvat yhä

Voimakkaassa immunosuppressiossa (kts. yllä Kohta A alakohdat 1–4) hoitoa voi kuitenkin harkita tämänkin jälkeen.

Paxlovidin annostelu

• Paxlovid on kahden lääkkeen yhdistelmähoito. Suositeltu annos on 300 mg nirmatrelviiria (eli 2 tabl. á 150 mg) ja 100 mg ritonaviiria (1 tabl.) suun kautta 12 tunnin välein viiden vuorokauden ajan.
• Paxlovid on pakattu 30 tabletin pakkauksiin, jotka sisältävät viisi läpipainopakkausta, jokaisessa yhden päivän annos. Kukin päivittäinen läpipainopakkaus sisältää neljä nirmatrelviiritablettia ja kaksi ritonaviiritablettia aamu- ja ilta-annosta varten.
• Annosreduktio keskivaikeassa munuaisen vajaatoiminnassa (eGFR ≥ 30 – < 60): 150 mg (1 tabl.) nirmatrelviiri ja 100 mg (1 tabl.) ritonaviiria suun kautta 12 tunnin välein. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (eGFR < 30) latausannos 300mg nirmatrelviiria, sitten 150 mgx1 päivinä 2-5 ja ritonaviiria 100 mgx1 päivinä 1-5. Hoitoaika on viisi vuorokautta. Dialyysipotilaalle annostelu on sama kuin vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa, mutta dialyysipäivän lääkeannos annetaan dialyysin jälkeen.
• Huom! Valmisteyhteenvedossa tuotetta ei suositella potilaille, joilla eGFR < 30. Yllä mainittu annosteluohje vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa perustuu kansainvälisiin suosituksiin (UpToDate, Sanford Guide). Käyttöä näissä tapauksissa suositellaan, jos potilaan riski vaikealle koronataudille arvioidaan suuremmaksi kuin lääkkeestä mahdollisesti koituvat haitat.

Paxlovid voidaan ottaa ruokailun yhteydessä tai tyhjään mahaan. Tabletit pitää niellä kokonaisina.

Paxlovid-hoidon toteutus

Jos yllä mainitut lääkehoidon kohderyhmän kriteerit täyttävä oireinen henkilö saa positiivisen koronavirustestituloksen, hänen tulee olla puhelimitse yhteydessä hoitavaan yksikköön tai omaan sote-asemaan/kiirevastaanottoon, jossa lääkäri arvioi lääkityksen tarpeen ja sopivuuden. Viikonloppuna tai pyhänä yhteys hoitavaan osastoon tai päivystykseen/kiirevastaanottoon. Jotta lääkitys alkaisi nopeasti, se voidaan aloittaa jo positiivisen kotitestin perusteella. Tarvittaessa testitulos voidaan varmistaa laboratoriossa tehdyllä koronavirustestillä.

Lääkitys luovutetaan julkisesta erikoissairaanhoidosta tai perusterveydenhuollosta.

Sairaala-apteekista on tilattavissa Paxlovidia. Sitä kannattaa varastoida sote-asemalle muutamia pakkauksia päivystyskäyttöä varten.

• Lääkkeet tilataan sairaala-apteekin sähköisen lääketilausjärjestelmä OSTin kautta ja ne toimitetaan toimintayksikköön normaalin kuljetuksen mukana.
• Tarvittaessa toimintayksikkö voi noutaa Paxlovidin sairaala-apteekista
• Tays keskussairaalan toimintayksiköille lääkettä on saatavilla päivystysaikana myös akuuttivarastossa. 

Aloituksesta tehdään merkintä sairaskertomukseen ja lääke lisätään lääkeosioon. Reseptiä ei tehdä.

Paxlovid-lääkkeen potilaalle luovuttava yksikkö:

• tekee luovutusmerkinnät pakkauksen etikettitarraan
• tekee luovutusmerkinnän potilastietojärjestelmään
• ohjeistaa potilaalle lääkkeen annostelun.

Paxlovid on potilaalle maksuton, kun se luovutetaan julkisesta terveydenhuollosta. Jos lääkäri määrää Paxlovidin tavallisella reseptillä, potilas joutuu maksamaan lääkkeen kokonaan itse. Lääkkeellä ei ole Kela-korvattavuutta.

Tausta

Suositus on Paxlovid-hoidosta tehtyjen tutkimusten ja THL:n suomalaiseen väestöpohjaan omikron-aikakaudella liittyvän sairaalahoidon riskin arvioon perustuva asiantuntija-arvio. Suosituksessa on pyritty lääkitys kohdentamaan siitä todennäköisimmin eniten hyötyville ja välttämään lääkitykseen liittyviä riskejä tai terveydenhuollon muiden potilaiden hoidon saamista vaikeuttavaa resurssien käyttöä.  Tietoa lääkityksen tehosta vallitsevien virustyyppien aiheuttamaan tautiin ei ole ja tutkimustieto pohjautuu suurimmalta osin rokottamattomaan väestöön. Suosituksen ovat laatineet yhdessä Suomen yliopistosairaaloiden infektioylilääkärit. 

5.2 Remdesiviiri (Veklury)

Remdesiviirihoito kohdennetaan akuuttiin koronainfektioon sairastuneille syvästi immuunipuutteisille potilaille, joille ei voi antaa Paxlovidia, mutta potilaskohtainen riski vaikealle taudille arvioidaan erityisen suureksi:

• Elinsiirtopotilas, jolla on hyljinnänestolääkitys käytössä (Paxlovid vasta-aiheinen)
• Syöpäpotilas, joka on saanut rituksimabia tai muuta koronainfektion vaikeusasteeseen voimakkaasti vaikuttavaa hoitoa 6kk sisällä (jos Paxlovid ei käy interaktioiden vuoksi)

Hoito voidaan antaa rokotusstatuksesta riippumatta. COVID-19-testin tulee olla positiivinen ja oireiden alusta tulisi olla enintään seitsemän vuorokautta.

HUOM! Remdesiviirin aloittamista ei suositella, mikäli COVID-19-positiivisuus todetaan sattumalöydöksenä oireettomalla eikä silloin, jos epäillään sen olevan jäänne aiemmasta infektiosta.

Annos ja antotapa

Vähintään 12-vuotiaiden ja vähintään 40 kg painavien potilaiden suositeltu remdesiviiriannos on

• 1. päivä: 200 mg kertainfuusiona laskimoon
• 2.–3. päivät: 100 mg kerran vuorokaudessa infuusiona laskimoon

Hoidon kokonaiskesto varhaisessa hoidossa kolme vuorokautta. Jos potilaalla on vaikea taudinkuva (lisähapen/sairaalahoidon tarve), konsultoi infektiolääkäriä. Alle 12-vuotiaiden annokset valmisteyhteenvedossa.

Lääke on tilattavissa OSTIn kautta. Remdesiviirin latausannos annetaan sairaalassa. Latausannoksen jälkeen jatkohoitopaikkaa voi tiedustella kotisairaalasta, mikäli potilas on kotikuntoinen. Remdesiviiriannosta ei tarvitse muuttaa potilailla, joilla on heikentynyt munuaisten toiminta, mukaan lukien dialyysipotilaat.

Vasta-aiheet

• Alat > 5 x viitearvon

Haittavaikutukset

Päänsärky, pahoinvointi, ihottuma, yliherkkyysreaktiot, transaminaasipitoisuuksien suurentuminen, pidentynyt protrombiiniaika.

5.3 Vasta-aineet

Tällä hetkellä ei ole käytössä vasta-ainevalmisteita, jotka tehoaisivat kiertäviin virusvariantteihin.

5.4 Tromboosiprofylaksia

Sairaalahoitoa vaativaan COVID-19-infektioon, kuten muihinkin yleisoireisiin vaikeisiin infektioihin, liittyy korostunut tromboembolisten komplikaatioiden riski. Sairastuneen tukosalttiutta lisäävät riskitekijät nostavat sitä. Lieväoireinen avohoitopotilas ilman riskitekijöitä, ei profylaksiaa tarvitse. Hoitavan lääkärin tulee arvioida potilaan yksilöllinen riski.

Tukosalttiutta lisääviä suuria riskitekijöitä

• Aikaisempi syvä laskimo-, porttilaskimo-, sinustromboosi tai keuhkoembolia
• Yleistynyt aterotromboosi (sydän- ja verisuonitaudin tukoskomplikaatioita)
• Tunnettu tukosalttius (trombofilia)
• Aktiivinen syöpäsairaus ja sen hoidot
• Veritaudit, kuten myeloproliferaatio, multippeli myelooma ja PNH-tauti
• Inflammatorinen perussairaus, kuten IBD, reumataudit, vaskuliitit ja COPD
• Useamman riskitaustan yhdistelmä: ikä (>60 v), obesiteetti (BMI>30), rasvamaksa
• Raskaus ja lapsivuodeaika (6 viikkoa)
• Suuren leikkauksen jälkitila, kuten syöpäleikkaus, ortopedia (kuluneen 1–3 kuukauden aikana)

Tromboosiprofylaksin arvio ja toteutus

• Aloita COVID-19-potilaan vuodeosastohoidon ajaksi pienimolekyylinen hepariini (LMWH) tavanomaisella profylaksiannoksella, ellei siihen ole vasta-aiheita (vaikea vuototaipumus, trombosyytit < 25 x 109/l, hepariiniallergia tai hepariinin indusoima trombosytopenia, HIT)
• Suoraa antikoagulaatiota (apiksabaani, edoksabaani, rivaroksabaani, dabigatraani) käyttävien potilaiden lääkitys voi jatkua ennallaan, mikäli ei vuotokomplikaatioita (huomioi interaktio Paxlovidin kanssa).
• Seuraa varfariinia käyttävän potilaan INR-arvoa tiheästi (erityisesti deksametasonia saavilla)
  • Vaihda varfariini LMWH-valmisteeseen, mikäli INR-arvoa ei saada pysymään hoitotavoitteessa.
• Jatka tromboosiprofylaksiaa potilaan siirtyessä jatkohoitoon terveyskeskuksen vuodeosastolle tai vastaavaan laitokseen

Tromboosiprofylaksin kesto

• Jatka hoitoa vähintään vuodeosastohoidon ajan
• Harkitse profylaksin jatkamista kotona enintään kahden viikon ajan, jos tauti oli vaikea ja potilaalla on merkittäviä tukosalttiutta lisääviä riskitekijöitä

Tromboosiprofylaksi avohoidossa

• Lieväoireiselle avohoitopotilaalle ei aloiteta tromboosiprofylaksia
• Jos tauti on systeemioireinen ja raju ja potilas pääosin vuoteessa tai potilaalla on useita merkittäviä riskitekijöitä, tromboosiprofylaksiaa voi suositella
• Tromboosiprofylaksia toteutetaan LMWH-valmisteella (enoksapariini, daltepariini, tintsapariini)

Muut ohjeet

• Vuodeosastohoidossa lääkinnälliset hoitosukat ovat suositeltavat
• Ohjaa kotiin siirtyvää potilasta liikkumaan, välttämään kuivumista ja seuraamaan vointiaan

5.5 Antibioottihoito

Mikäli septinen infektio on erotusdiagnostinen vaihtoehto, ensisijainen antibiootti on i.v.-kefuroksiimi. Annosta ei tarvitse ensimmäisen hoitovuorokauden aikana muuttaa munuaisfunktion mukaan, vaan sopiva annos on käytännössä aina 1,5 g x 3 i.v. (jos BMI > 30 kg/m2, annostelu x4/vrk).

5.6 Avaava lääkitys

Jos potilaalla on obstruktio, avaavat lääkkeet ensisijaisesti tilanjatkeella.

6. Happeutumishäiriön hoito

Happeutumisen vajetta voidaan valtaosassa tapauksista hoitaa tavanomaisella happilisällä eli happiviiksillä (virtaus 1–5 l/min) tai happimaskilla.

Tavoitteena on SpO2 > 94 % (keuhkoahtaumataudissa > 90 %) ja hengitysfrekvenssi < 21/min. Jos happeutuminen ei ole riittävää edes 60 %:n venturimaskilla (vihreä venttiili) hapetettaessa, arvioi etupainotteisesti soveltuvuus invasiiviseen respiraattorihoitoon tai korkeavirtaushappilisään (kts Hoitopaikan valinta). Niiden käyttö edellyttää potilaan siirtämistä pikaisesti soveltuvaan hoitoyksikköön.

7. Nestehoito

• COVID-19-infektiossa ei lähtökohtaisesti tarvita lisänesteytystä, ellei potilas ole kuumeilun tai muun nestehukan vuoksi kuivunut. Ylinesteytys voi vaikeuttaa happeutumishäiriötä.
• Jos epäilet potilaalla sepsistä tai hemodynamiikka on muuten epävakaa, konsultoi herkästi sisätauti- tai tehopäivystäjää.
• Acutassa perusneste on Plasmalyte (vastaa Ringeriä).

8. COVID-19-pneumoniitin hoito

Kortisonihoito

Harkitse deksametasonin aloitusta vuodeosastolla, jos

• potilas saa lisähappea ja
• oireiden alusta on yli seitsemän vuorokautta,
• sekundaarinen bakteeri-infektio on poissuljettu,
• kliininen tilanne huononee.

Dexametasonin annos on 6 mg x1 (po/iv) 10 vuorokauden ajan.

Muut immuniteettiin vaikuttavat lääkkeet

Vaikean COVID-19-pneumoniitin hoidossa voidaan harkita deksametasonin rinnalle muita immuniteettiin vaikuttavia lääkkeitä, kuten tosilitsumabia tai barisitinibia, jos potilas on aktiivihoidon piirissä ja kliininen tilanne huononee kortikosteroidista huolimatta. Lääkityksestä voi konsultoida teho ja/tai infektiolääkäriä.

9. Hoitopaikan valinta

Koronapotilaita voidaan hoitaa kaikilla osastoilla. Hengitystieoireista huolimatta potilas ohjataan sille osastolle, joka on hänen keskeisimmän oireensa hoitamiseksi tarpeen (esim. akuutti sepelvaltimotapahtuma hoidetaan Sydänsairaalassa).

Tays Keskussairaalassa hoidetaan ensisijaisesti potilaat, joilla on happeutumishäiriö ja joiden arvioidaan hyötyvän tehohoidosta:

• Tarvittaessa konsultoi teho-osaston lääkäriä (puhelinnumero 03 311 64690), jos potilaalla on vaikea happeutumishäiriö (SpO2% < 90 % tai HF > 28/min, persistoi muutaman tunnin 60 %:n venturimaskihapetuksesta huolimatta)
• Valvontatasoiset hoitopaikat (SVAL huone 2, TEHO, SDSYVA)

Asumispalveluyksiköissä asukasta hoidetaan yksikön oman lääkärin antamin ohjein. Harkittaessa sairaalaan lähettämistä on huomioitava asukkaan yksilöllinen hoitosuunnitelma ja mahdolliset hoidonrajaukset. Jos asukkaalla todetaan COVID-19-infektio sairaalassa, mutta hän ei tarvitse sairaalahoitoa, voidaan hänet kotiuttaa asumispalveluyksikköön, jossa häntä hoidetaan varotoimin.

10. Rokottaminen

Rokottamisesta voit lukea lisää THL:n sivuilta.